Alla olevassa kuvassa yksinkertainen esitys veneen akun ja hakuvalon välisestä kytkennästä. Kun halutaan mitata välille jäävä jännitehäviö, se voidaan tietysti mitata niin, että ensin mitataamn akun napajännite ja sen jälkeen hakuvalon polttimon jännite. Tämä menetelmä vaan on varsin epätarkka monestakin syystä. Ensinnäkin joudutaan tekemään kaksi mittausta ja niiden välillä on jonkin verran aikaa jolloin akun napajännite on voinut laskea jolloin lopputulokseksi saadaan liian iso pudotus. Lisäksi mittari toimii epätarkemmalla alueella jolloin lukematarkkuus huononee. Jännitehäviö mitataan oikeaoppisesti siten, että mitataan akusta kulutuslaitteelle menevän johdon YLI jäävä jännite. Alla olevassa kuvassa mitataan ensin pisteiden A-H jännite ja sen jälkeen jännte välillä J-K. Näiden yhteenlaskettu jännite on koko kyseisen piirin jänitehäviö.
Jos jännitehäviö on suurempi kuin luokkaa 0.1-0.2 V (100-200 mV) on ehkä syytä mitata hieman tarkemmin minne se jännuite jää. HUOM! Kulutuslaitteen on oltava päällä ja mielellään suurimmalla tehollaan. Yleisin syy jännitehäviöihin on erilaisten liitosten huonous. Jotta voidaan löytää juuri se liitos joka aiheuttaa pahimman jännitehäviön pitää se mittauksella etsiä. Voidaan mitata erikseen esimerkiksi kytkinten ja sulakkeen yli jäävä jännitehäviö laittamalla mittajohdot pisteiden B-G välille. Jos tällä välillä on selkeä jännite, pitää haarukoida tarkemmin. Jos esim. välillä F-G on jännitettä niin syynä voi olla joko itse kytkin tai sen liitokset. Itse kytkimen jännitehäviö selviää niin, että mitataan suoraan kytkimen omista nastoista jännitehäviö. Jos siinä on selkeä jännite niin kytkin on rikki. Liittimen oma jännitehäviö mitataan samalla menetelmällä. Jännite voi jäädä myös miinusjohtimeen. Sen mittaus suoritetaan samalla tavalla kuin plusjohtimenkin. Jos välillä on maakisko tai muita liitoksia kannattaa mitata näiden yli jäävä jännite. Maajohtimeen jäävä jännite olisi mielellään oltava pienempi kuin plusjohtimen vastaava koska maa on se potentiaali johon esimerkiksi häiriöt pyritään johtamaan. Mittaukseen voi käyttää joko analogista tai digitaalista yleismittaria. Analoginen on siinä mielessä hyvä, etä se on varmatoimisempi kuin digitaalimittari eikä mene toimintakyvyttömäksi pariston loppuessa. Voi olla hankala löytää sellaista analogista yleismittaria jonka jännitemittausasteikko yltää kovin alas minkä vuoksi halpa digitaalinen voi olla järkevin vaihtoehto. Liittimessa on useita eri rajapintoja jotka kaikki voivat aiheuttaa jännitehäviötä. Alla oleva kuva näyttää miten nämä rajapinnat sijaitsevat ja miten niiden välinen jännite mitataan. Punaisella on merkitty ruuvi/Abiko-liitoksen rajapinnat joista jokainen aiheuttaa oman jännitehäviönsä joka pahenee aikaa myöten. Mittaus suoritetaan esim. plussakiskon ja liittimeen kiinnitetyn johdon väliltä. Jos tässä on jännitettä niin liitos kannattaa tarkistaa. Jännitehäviö suurenee virran suuretessa joten paljon virtaa kuluttavien laitteiden johdoissa on yleensä myös enemmän jännitehäviötäkin.
Tässä seikkaperäistä opastusta 50-luvun malliin:
