Piirtelin jonkinlaisen skeman SWR-mittarista. Ohessa linkki siihen ja myös valokuva sellaisesta. Mitta-anturi on koaksiaalikaapeli jonka sisään, vaipan alle, pujotetaan emaloitu kuparilanka. Jokin millinen on sopiva. Keskeltä se paljastetaan kaapelin vaippaan tehdystä reiästä ja siihen juotetaan maihin noin 35 ohmin vastus. Vastus riippuu koaksiaalikaapelin ominaisuuksista eikä ole kriittinen. Sillä saa mittarin näyttämään paremin eli "syvemmin" nollaa. Emalilanka ei saa olla oikosulussa koaksiaalin vaippaan. Koaksiaalikaapelin pituus ei ole kriittinen. Jotkut tekevät siitä varsin lyhyen ja toiset kieputtavat sen. Kuvassa oleva kaapeli on noin 60 cm pituinen. Itse olen käyttänyt jotain 15 cm pituutta. Muistaakseni. Mittarina voi käyttää yleismittariakin mutta analoginen taulumittari on huomattavasti kätevämpi lukea. Yleensä isommissa taulumittareissa on shunttivastus joten itse mittari voi niissä olla juuri tuollainen 100 µA mittari. Jos laittaa 1 mA mittarin niin VHF-puhelimen teho ei välttämättä riitä täyteen näyttämään. Diodit ovat tavallisia suurtaajuussignaalidiodeja joita saa esim. Partcosta muutamalla kymmenellä sentillä. Mittaria käytetään seuraavasti: Lähettimen tangenttia painetaan mittarivalitsimen ollessa "Menevä" -asennossa ja säädetään potentiometrillä näyttämä tappiin. Sitten käännetään kytkin asentoon "Palaava" jolloin nähdään takaisin antennista palaava teho. Palaava näyttämä pitäisi saada niin alas kuin mahdollista antennia virittämällä. SWR:n saa laskemalla näiden suhteesta. Jos täysi näyttämä on 100 µA ja palaava teho näyttää 20 µA niin SWR eli SAS (Seisovan Aallon Suhde) saadaan laskemalla seuraavasti:
100 + 20 -------- = 1.5 100 - 20Eli ilmaistaan näin: SWR = 1:1.5 joka on vielä hyväksyttävä joskaan ei kovin hyvä. Mittaus pitää tehdä sekä alimmalla että korkeimmalla taajuudella ja mielellään tärkeimmällä kanavalla vielä erikseen. Jos SWR paranee korkeammalle taajuudelle mentäessä, antenni on liian lyhyt ja jos se paranee alaspäin mentäessä on antenni liian pitkä.
