Yritän tässä valottaa antennin paikan hakemista.
Antennin paikkaa on lähes mahdoton etukäteen laskea
joten se vaatii käytännön hakutyötä.
Sivu on vielä kesken ja siinä on vasta osa asiasta mutta
toivottavasti tämä valottaa ainakin jotain.
Ihmisillä on usein vaikeuksia saada TV-asemat näkymään kunnolla. Vaikka Digi-TV onkin tullut, on asia silti hankalampi kuin mitä osattiin odottaa. Koska signaali ei näy enää samalla tavalla kuin analogisessa televisiossa, on hankalampi etsiä antennille paikka.
Analogisessa televisiossa antennin kääntäminen ja nostaminen sekä siirtäminen näkyi selkeästi kuvassa jolloin kuvan mukaan oli helppo etsiä paras paikka. Digiboksissa on joissain mittari jolla voi etsiä voimakkuudeltaan parhaan sijainnin.
TV-antennin paikan etsiminen on siinä mielessä vaikeaa, että signaali vaihtelee erittäin voimakkaasti jolloin pieni antennin siirto jossain suunnassa voi antaa erinomaisen kuvan mutta kymmenen senttiä sivuun vietäessä kuva häviää melkein kokonaan.
Ilmiö johtuu siitä, että signaalilla joka saapuu ilmateitse antenniin minimi ja maksimikohtansa joka johtuu muunmuossa monitie-etenemisestä. Signaali saapuu suoraan mutta sen lisäksi se tulee heijastuksina. Kun heijastusten vaihe sattuu sopivaan kohtaan niin signaali voi jopa kumoutua täysin.
Alla olevassa kuvassa näkyy eräs VHF-kanava. Toisella kanavalla signaalin minimi- ja maksimikohdat ovat eri kohdissa joten ei voida laskea optimaalista paikkaa antennille vaan se pitää kokeilla.
Kun antenni osuu tällaiseen kohtaan ei myöskään signaalia juuri ole.
Eri kanavien taajuudet ovat erilaisia. Siitä johtuen voi yhdellä kanavalla olla hyvä kuva mutta toinen on täysin katselukelvoton. Usein tämä ilmenee silloin kun ilma muuttuu, esimerkiksi pakastuu.
Jotta asia ei olisi näin "helppo" tulevat mukaan muut heijastukset. Heijastuksia tapahtuu toisista rakennuksista, puista, kallioista sekä myös maasta.
Tämä maaheijastus on se joka sotkee eniten systeemiä. Kun radioaalto saapuu niin osa siitä heijastuu maasta takaisin ylös loivahkossa kulmassa. Kun tämä heijastunut aalto sattuu suoraan tulevan aallon kanssa sopivaan vaiheeseen niin signaali on siinäkin nolla. Alla olevassa kuvassa antennin paikka osuu juuri huonoon kohtaan tällä tietyllä taajuudella. Toisella taajuudella tämä voi olla maksimi.
Näin ollen antenniin saapuva signaali vaihtelee sekä aseman suunnasta tulevan aallon kukaan että maasta tulevan heijastuman mukaan. Tämä maasta tuleva heijastus aiheuttaa sen, että antennin pieni siirto pystysuunnassa vaikuttaa signaaliin. On siis tavallaan vaakakerroksia joissa on sekä maksimi että minimikohtia.
Kun antennin paikkaa etsitään niin voidaan tietysti aloittaa siitä paikasta mihin antenni on arkkitehdin pöydällä suunniteltu mutta kokekmus on osoittanut, että tuo paikka on harvoin edes tyydyttävä.
Paikan etsiminen tehdään yleensä antennimittarilla jonka ruutua katsotaan. Ruudusa näkyvät kaikki kanavat yhtaikaa spektrinä ja kun spektri on tasaisin on antennin paikkakin paras. Nämä mittarit ovat kalliita ja spektrin lukemiseen tarvitaan paljon harjaannusta joten tavallinen kotiasentaja tuskin tätä menetlmää voi käyttää.
Hyvä konsti on ottaa vaikka harjanvarsi ja kiinnittää antenni siihen. Sitten aletaan kävellä joko katolla tai maassa antennin kanssa ja näin etsitään ensin heikoimmin näkyvälle kanavalle paras paikka. Mikäli on tuuria on tämä paikka myös hyvä muille kanaville. Usein näin ei ole vaan pitää etsiä jollekin toiselle kanavalle paras paikka. Jälleen katsotaan se heikoin kanava. Mikäli se näkyy vielä hyvin jatketaan muiden kanavien tarkistamista.
Tällä tavoin ei ole tullut huomioiduksi maaheijastuksesta johtuvaa signaalin vaihtelua. Kun hyvä paikka viimein löytyy, etsitään antennia siirtämällä ylös alas paras paikka. Tällöin jälleen on syytä verrata eri kanavia toisiinsa jotta löytyisi paras paikka.
Kun viimein on löytynyt hyvä kompromissi, asennetaan antenni siihen.
Ympäristössä olevat puut voivat aiheuttaa sen, että hyvää paikkaa ei kerta kaikkiaan löydy. Tällöin on antennin korkeutta lisättävä ja kokeiltava uudestaan. Suurempi antenniharava ei auta mikäli kuva ei ole muuten hyvä kohinaa lukuunottamatta. Hyvä paikka voi löytyä pihalta.
Antennin paikan etsiminen on helpointa jos paikan etsijä voi itse samalla katsoa kuvaa. Tähän olisi hyvä saada vaikka matkatelevisio katolle. Digikanavia varten tarvitaan digiboksi. Kannattaa muistaa turvallisuus eli turvaköysi on pakollinen ainakin vinolla katolla.
Analoginen signaali on herkkä heijastumille, joita tulee ympäristöstä. Talot ja muut isot kohteet voivat heijastaa osan TV-signaalista, jolloin se muodostaa varsinaisen kuvan oikealle puolelle haamukuvan. Haamu voi tulla myös vasemmalla puolella, jos ollaan lähellä lähetysantennia, ja lähettimen signaali pääsee suoraan televisioon, jolloin pääkuva tulee myöhästyneenä. Näissä tapauksissa käytetään ns. kanavanvaihtajaa.
Digisignaali on varsin toimiva myös heijastuksellisessa ympäristössä ja sitä voidaan jopa käyttää hyväksi. Valitaan leveäkeilainen, mutta muuten tehokas antenni, jolloin antenni poimii hyvin heijastuksina esiintyviä signaaleja. Hyvä antenni on esimerkiksi dipolimatto, jolla on kohtalaisen hyvä vahvistus ja kapea pystykeila, joka puolestaan vähentää alhaalta (ja ylhäältä) tulevia häiriöitä. Periaatteessa pitää kuitenkin muistaa, että antennin suoran signaalin vahvistus on ensisijainen asia, mihin on pyrittävä.
- - - o o o - - - o o o - - - o o o - - - o o o - - - o o o - - -
Dipolimaton voi itsekin rakentaa, kunhan muistaa, että dipolien syöttökohdat täytyy vaihekääntää. Alla olevassa kuvassa syöttöjohto tulee kiinni puolivälissä olevaan rasiaan josta lähtee ylös ja alas avosyöttöjohdot, jotka on käännetty vastakkaisvaiheisiksi kummankin syöttöpisteen puolilla olevan kahden dipolin välillä. Jos syöttö on dipolimaton päässä, käännetään vaihetta jokaisen dipolin välissä.
Heijastimen koko ja etäisyys dipoleista ei ole kriittinen. Mitä lähempänä heijastin on dipoleja, sitä suurempi vahvistus ja sitä kapeampi kaistaleveys. Dipolin ollessa etäisyydellä 0,1 - 0.25 aallonpituutta (λ) heijastimesta, ei vahvistus muutu kovinkaan suuresti.
Dipolin etäisyys heijastimesta vaikuttaa suuresti impedanssiin, joten kannattaa asentaa dipoli siihen kohtaan, missä impedanssi on sopivin. Etäisyydellä 0,22 λ, impedanssi on sopivasti noin 75 ohmia, joten se on myös normaalille alastulojohdolle sopiva sijoituspaikka.
- - - o o o - - - o o o - - - o o o - - - o o o - - - o o o - - -
Jos antennin paikka osoittautuu muuten hyväksi mutta siinä on liikaa kohinaa voi kokeilla mastovahvistinta. Se on vahvistin joka asennetaan niin lähelle antennia kuin mahdollista. Se saa sähkön alastulojohtoa myöten siihen asennettavasta erillisestä virtalähteestä. Antennivahvistimen tarkoitus on kompensoida alastulojohdon vaimennusta eikä sillä saa kohinaa pois kuvasta jos itse antennista tuleva signaali on jo kohinaista koska tämä vahvistin vahvistaa myös kohinan.
Jos tuntee epävarmuutta näihin antennihommiin ryhtymisestä, etenkin katolla työskentelyyn on syytä antaa antennin asennus jonkun toisen tehtäväksi. Tämä paikanetsintä ei välttämättä ole tuttu aivan kaikille antennifirmoillekaan mutta asiasta voi kertoa. Jos ei silti tunnu asia olevan tuttu niin kannattaa vaihtaa firmaa.
SANT ry:n Pientalon antenniopas (pdf)
